Olin heikko, pelkäsin.
Isäni kuoleman jälkeen, äitini tapasi uuden miehen.
Vuonna 2011 muutimme erääseen omakotitaloon sen miehen, äitini ja pikkuveljeni kanssa.
Siellä se helvetti alkoi.
Seksuaalinen hyväksikäyttö.
Raiskaus.
Ekana päivänä kun muutimme siihe taloon
isäpuoleni katsoi minua himoiten. Pelkäsin sitä katsetta.
Ei mennyt kovin kauan, kun hän koski minuun epämiellyttävästi.
Se alkoi vain siitä että hän kosketteli pieniä, 11-vuotiaan rintojani. Hän liikutteli kättänsä niskasta haarojenväliin. Se ei tuntunut hyvältä.
Eräänä päivänä, kun kukaan ei nähnyt, hän laittoi kätensä housuihini ja sormitti minua.
Sitä hän teki todella usein, monta kertaa päivässä.
Halusin kertoa siitä jollekkin, mutta olin niin pieni ja peloissani….
Sitä vain jatkui ja jatkui…
Aloitin viiltelyn. Siihen minä purin vihaani ja pelkoani.
Se jätti ikuiset arvet.
Kerran istuimme koko perhe sohvalla katsomassa elokuvaa. Ensin lähti pikkuveli huoneeseensa nukkumaan. Sitten äiti. Jäi vain minä ja se kusipää.
Sitten hän laski housuni alas ja nuoli minua ”sieltä”.
Olin shokissa ja sen jälkeen viiltelin taas.
Toivoin aina että joku huomaisi.
En saanut suutani auki. Olin peloissani.
Viimekesänä pelkkä seksuaalinen hyväksikäyttö ei riittänyt.
Hän raiskasi minut.
Paljussa.
Olimme ensiksi koko perhe paljussa kunnes muut lähtivät pois ja paljuun jäi vain minä ja hän.
Minäkin halusin pois mutta hän ei päästänyt.
sitten hän laski bikinien alaosan pois ja tiedätte kyllä mitä sitten tapahtui.
Olin paniikissa ja antauduin. En osannut tehdä mitään.
Ja jälleen kerran viiltelin.
Luojan kiitos en ole raskaana sille pedofiilille!
Tässä lähiaikoina äitini ja hän erosivat. Se oli suuri helpotus.
Sitten sain voimia kertoa siitä eräässä facebookin suljetussa ryhmässä ”edes yhtenä päivänä maailman tärkein”..
Se auttoi minua. Sain apua.
Minusta kerrottiin lastensuojeluun tai johonkin.
Asiaa ruvettiin käsittelmään ja tunsin taakkani kevyemmäksi.
Huomenna, keskiviikkona on poliisin kuulustelu ja minun on saatava kaikki nämä ulos suustani. En tiedä miten pystyn sanoa nämä ääneen. En kai mitenkään.
Voisinkohan näyttää tämän blogi kirjoituksen. Se olisi niin paljon helpompaa.
Minua pelottaa todella paljon.
En saa nukuttua öisin.
Nään vain painajaisia raiskauksesta.
Tämä on niin rankkaa 15-vuotiaalle herkälle valmiiksi särjetylle tytölle.
Mutta minusta kasvatettiin vahva. Olen vahva. Haluan olla vahva. Pystyn siihen. Minua ei voi särkeä. Tällaiseksi elämä minut on tehnyt.
Olen ylpeä.
