Ensimmäinen ja viimeinen riita.
Tämä tarina ei sovi herkimmille. Se, miten kuvailen kaikkea tarkasti, voi saada sydämesi pysähtymään.
VAROITIN SINUA!
Oli 3.8.2010. Vanhempani olivat eronneet aikoja sitten ja asuin isälläni.
Isäni oli melkein ainut ystäväni. parasystäväni.
Teimme kaiken yhdessä. Hänelle kerroin kaiken. Hän oli se, joka ei koskaan jättänyt minua.
Hän oli se joka kuunteli kun olin surullinen. Hän oli se joka tuki minua kun minua kiusattiin. Emme ikinä riidelleet….
Mutta sitten, minulla alkoi murrosikä. Olin aika usein vihainen.. Sitten tuli minun ja isäni ensimmäinen riita. joka jäi myös viimeiseksi.
3.8 karkasin kotoa, koska isäni ei antanut minun mennä ulos erään pojan kanssa. Haukuin isäni ihan pystyyn ja sitten lähdin ovet paukkuen äitini luo.
-KIELESSÄ EI OLE LUITA, MUTTA SE ON KYLLIN VAHVA RIKKOMAAN SYDÄMEN-
Aamulla minua kadutti kaikki ne sanat mitä sanoin isälleni. Yritin soittaa hänelle miljoona kertaa… ei vastannut.
Menin isäni talolle katsomaan onko kaikki hyvin. Hän ei ollut siellä.
Soitin isosiskolleni, josko hän tietäisi missä isä on. Hän sanoi vieneensä isän Kalajärvelle.
Lähdin siskoni kanssa Kalajärvelle… Avasin vaunun oven…
Näin isäni..
Huusin siskolleni ”isä nukkuu täällä, täällä se nukkuu”..
Yritin herättää isää..
Jähmeyin..
Itkin..
Hän ei herännyt.
Löysin pöydältä itsemurhakirjeen.
Ja kun tarkemmin katsoin ympärilleni, näin pillereitä ja tyhjän pilleripurkin.
olin liian pieni tajutakseni mitä oli tapahtunut, mutta isosisko ymmärsi.
Isä oli tehnyt itsemurhan.
Hän oli kuollut.
