Tää oli jotakin niin romanttista <3 Makasin sängylläni uupuneena ja surullisena. Olin kipeänä koko viikonlopun. Poikaystäväni laittoi minulle viestiä, kuten aina. Ei se paljoa piristänyt. Huokailin ja mietin asioita… Katsoin kelloa ja ajattelin meneväni nukkumaan. Sitten minun kultani kysyy haluaisinko mennä jokupäivä elokuviin ja läpällä sanoi että haluaisi mennä katsomaan jonkun lapsille tarkoitetun elokuvan. Sanoin etten ole rikas. Ei minulla ole varaa mihinkään. Oon ihan P.A… Mutta sitten hän sai mut tajuumaa että mä oon rikas. En rahan ansiosta, vaan hänen ansiosta. Hänei kovin usein sano mitään romanttista. Ja tuo oli romanttisin asia mitä hän on mulle ikinä sanonu <3 Siinä hetkessä taj usin että onneen ei tarvitse rahaa. Tarvii vain sen tärkeän henkilön joka on arvokkaampi kuin raha <3 ~en tarvitse kultaa, en hopeaa. Vaan kultaakin kalliimpaa, Hopeaakin kauniimpaa. Tarvitsen sinut~ Joskus täytyy nauttia niistä elämän pikkusuurista asioista. Poikaystäväni on kaikkeni <3 Minulle on sattunut niin paljon pahaa että olen keskittynyt vain niihin ja kuvitellut elämäni olevan yhtä tuskaa, mutta välillä tajuan että niin ei ole. Olen onnellinen koska rakkaanikin on. En tarvitse onneeni muuta kuin oman mussukan! <3
Avainsanat: kulta, love, muru, onnellisuus, onnen kyyneleet, onni, poikaystävä, raha, rakas, rakkaus, Romanttinen, tunteet
Isäni kuoleman jälkeen, äitini tapasi uuden miehen.
Vuonna 2011 muutimme erääseen omakotitaloon sen miehen, äitini ja pikkuveljeni kanssa.
Siellä se helvetti alkoi.
Seksuaalinen hyväksikäyttö.
Raiskaus.
Ekana päivänä kun muutimme siihe taloon
isäpuoleni katsoi minua himoiten. Pelkäsin sitä katsetta.
Ei mennyt kovin kauan, kun hän koski minuun epämiellyttävästi.
Se alkoi vain siitä että hän kosketteli pieniä, 11-vuotiaan rintojani. Hän liikutteli kättänsä niskasta haarojenväliin. Se ei tuntunut hyvältä.
Eräänä päivänä, kun kukaan ei nähnyt, hän laittoi kätensä housuihini ja sormitti minua.
Sitä hän teki todella usein, monta kertaa päivässä.
Halusin kertoa siitä jollekkin, mutta olin niin pieni ja peloissani….
Sitä vain jatkui ja jatkui…
Aloitin viiltelyn. Siihen minä purin vihaani ja pelkoani.
Se jätti ikuiset arvet.
Kerran istuimme koko perhe sohvalla katsomassa elokuvaa. Ensin lähti pikkuveli huoneeseensa nukkumaan. Sitten äiti. Jäi vain minä ja se kusipää.
Sitten hän laski housuni alas ja nuoli minua ”sieltä”.
Olin shokissa ja sen jälkeen viiltelin taas.
Toivoin aina että joku huomaisi.
En saanut suutani auki. Olin peloissani.
Viimekesänä pelkkä seksuaalinen hyväksikäyttö ei riittänyt.
Hän raiskasi minut.
Paljussa.
Olimme ensiksi koko perhe paljussa kunnes muut lähtivät pois ja paljuun jäi vain minä ja hän.
Minäkin halusin pois mutta hän ei päästänyt.
sitten hän laski bikinien alaosan pois ja tiedätte kyllä mitä sitten tapahtui.
Olin paniikissa ja antauduin. En osannut tehdä mitään.
Ja jälleen kerran viiltelin.
Luojan kiitos en ole raskaana sille pedofiilille!
Tässä lähiaikoina äitini ja hän erosivat. Se oli suuri helpotus.
Sitten sain voimia kertoa siitä eräässä facebookin suljetussa ryhmässä ”edes yhtenä päivänä maailman tärkein”..
Se auttoi minua. Sain apua.
Minusta kerrottiin lastensuojeluun tai johonkin.
Asiaa ruvettiin käsittelmään ja tunsin taakkani kevyemmäksi.
Huomenna, keskiviikkona on poliisin kuulustelu ja minun on saatava kaikki nämä ulos suustani. En tiedä miten pystyn sanoa nämä ääneen. En kai mitenkään.
Voisinkohan näyttää tämän blogi kirjoituksen. Se olisi niin paljon helpompaa.
Minua pelottaa todella paljon.
En saa nukuttua öisin.
Nään vain painajaisia raiskauksesta.
Tämä on niin rankkaa 15-vuotiaalle herkälle valmiiksi särjetylle tytölle.
Mutta minusta kasvatettiin vahva. Olen vahva. Haluan olla vahva. Pystyn siihen. Minua ei voi särkeä. Tällaiseksi elämä minut on tehnyt.
Olen ylpeä.
Avainsanat: Broken, elämä, Masennus, raiskaus, rankka elämä, seksuaalinen hyväksikäyttö, tarina, tositapahtumiin perustuva, Vahvuus
Tämä tarina ei sovi herkimmille. Se, miten kuvailen kaikkea tarkasti, voi saada sydämesi pysähtymään.
VAROITIN SINUA!
Oli 3.8.2010. Vanhempani olivat eronneet aikoja sitten ja asuin isälläni.
Isäni oli melkein ainut ystäväni. parasystäväni.
Teimme kaiken yhdessä. Hänelle kerroin kaiken. Hän oli se, joka ei koskaan jättänyt minua.
Hän oli se joka kuunteli kun olin surullinen. Hän oli se joka tuki minua kun minua kiusattiin. Emme ikinä riidelleet….
Mutta sitten, minulla alkoi murrosikä. Olin aika usein vihainen.. Sitten tuli minun ja isäni ensimmäinen riita. joka jäi myös viimeiseksi.
3.8 karkasin kotoa, koska isäni ei antanut minun mennä ulos erään pojan kanssa. Haukuin isäni ihan pystyyn ja sitten lähdin ovet paukkuen äitini luo.
-KIELESSÄ EI OLE LUITA, MUTTA SE ON KYLLIN VAHVA RIKKOMAAN SYDÄMEN-
Aamulla minua kadutti kaikki ne sanat mitä sanoin isälleni. Yritin soittaa hänelle miljoona kertaa… ei vastannut.
Menin isäni talolle katsomaan onko kaikki hyvin. Hän ei ollut siellä.
Soitin isosiskolleni, josko hän tietäisi missä isä on. Hän sanoi vieneensä isän Kalajärvelle.
Lähdin siskoni kanssa Kalajärvelle… Avasin vaunun oven…
Näin isäni..
Huusin siskolleni ”isä nukkuu täällä, täällä se nukkuu”..
Yritin herättää isää..
Jähmeyin..
Itkin..
Hän ei herännyt.
Löysin pöydältä itsemurhakirjeen.
Ja kun tarkemmin katsoin ympärilleni, näin pillereitä ja tyhjän pilleripurkin.
olin liian pieni tajutakseni mitä oli tapahtunut, mutta isosisko ymmärsi.
Isä oli tehnyt itsemurhan.
Hän oli kuollut.
Avainsanat: ahdistus, isä, Itsemurha, kuolema, Masennus, murha, pelko, suru, tositapahtumiin perustuva
Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni. Kerron vähän itsestäni.
Olen 15-vuotias tyttö, ja olen joutunut kokemaan lyhyen elämäni aikana paljon kamaluuksia.
Minulla on mustat lyhyet hiukset, mutta käytän pidennyksiä. Olen normaalin kokoinen. Painan suurinpiirtein 45 kiloa.
Olen 165cm pitkä. Tyylini on mielestäni naisellinen, mutta joskus vedän päälle vain kollarit ja hupparin! 😀
Asun rivitalossa pikkuveljeni ja äitini kanssa.
Kerron jokaisesta ”ongelmastani” sitten erikseen pitkästi. Mutta muuten pidän varmaan vain päiväkirjan tyylistä blogia.
Toivottavasti nautitte! 🙂
